---
Tänään taitaa olla pisin ajopäivämme... 290km, mutta osoittautuu että se menee hyvin vaikka käytämme tunnin Mt. Popan valloittamiseen. Popa ei oli mitään mitä vuorikiipeilijät himoitsevat listalleen. Sen huipulle menee 777 katettua porrasta, mutta se sopii erinomaisesti esimerkiksi scootteristeille! Mt. Popa on erikoinen pöytävuori, jonka päältä löytyy kuinka ollakkaan Buddha jos toinenkin kultaisissa temppeleissä.
Iltapäivän puolessa nousemme jälleen, nyt scoottereilla. Popan huippu oli 730 metriä merenpinnasta Kalaw on reilu 1200 metriä merenpinnasta ja päivän loppuosan maisemat ovat vähintäänkin upeat.
Scootterien kuljettajat eivät ole kovilla, mutta scootterien kuljettajien ahterit vähän ovat... ja scootterien moottoritkin ylämäissä. Penkit ovat aika kovat ja varsinkin päivän lopussa tuntuu että mikään asento ei ole hyvä ja päivällisellekin olisin mielelläni ottanut seisomapöydän... :) ... mutta päivä lisää ja olemme adaptoituneet ratsujemme satuloihin.
Kalaw on brittien rakentama ns. hillstation ja päivän viimeiset 40km ovat rehellisen viileitä. Ei kuitenkaan niin viileitä, että kukaan olisi alkanut kaivamaan takkia huoltoautosta... tai varmaan olisi, jos emme olisi porukalla uhoneet, että ei mitään takkeja tarvita. Huoneissa lämmitys on tarpeen viilennyksen sijaan eikä se kuuma suihkukaan pahalta tunnu sekään. Kalawista löytyy kolme ravintolaakin. Ensimmäisessä ei ole sähköjä, toisessa ei ole fengsuit kohdallaan, mutta kolamas nappaa. Päädymme Everestiin.
---
---
Iiro ja Jarkko portaalla 562... eikä puuskuta yhtään... :) ... Alla Isto lounasravintolassa suurien valintojen edessä. Rice vegetable chiken on aina turvallinen valinta.
---
Kaikki autot eivät ole Burmassa uusia eikä kaikkien matkustajien tarvitse välttämättä mahtua sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti